Aye!
On kivasti tapahtunu kaikenlaista mut se ei oo nii jännää et pitäis täälläki mainostaa. Mutta siis, kävin lauantaina ostamassa kannuja ja maalailin sitte vähä avaruutta ;3 mamuska mössi ei anna mun sprayata kotona nii jouduin ain lähtee pihalle nii et kaikki töllää ._. Sit kävin korkeasaarel mut laitan kuvii siit myöhemmi.
Joo noi kuvat vähä heilahti mut deal with it. Eka kerta tosiaan ku teen näitä nii älkää valittako liikaa. Noi tähdet näyttää liikaa semmoselta roiskumiselta ja mmeh :<
Äikäs piti tehä satuja. Tein semmosen sekalaisen ja yhdistelin kaikkii satui jois oli susi. Oisin muute tehny ketust ja korpist mut sen piti olla kolme sivuu enkä saanu siit ku vaa yhen kappaleen verra kirjotettuu. Mut laitan sen nyt tänne blogii teijä luettavaks ;D
Korppi istui puun oksalla täyteläinen
hampurilainen majoneesin kera suussaan. Kettu sattui kulkemaan puun
ohi ja huomasi tämän makoisan näköisen leivän. Pyyteli kaikin
keinoin herkkupalaa itselleen, tiukasti, kiltisti, anellen. Mutta
korppi ei suostunut vaikka kuinka kettu yritti. Sitten kettu sai
oivan ajatuksen. Se kehui korppia, kuinka viisas hän olikaan kun ei
antanut saalistaan.
“Voi, sinullahan on kiiltävän
mustat sulat! Olen niin kateellinen. Kuulin, että sinulla on myös
todella kaunis ääni. Haluaisitko laulaa minulle edes lyhyen
kappaleen?”
Korppi suorastaan paisui ylpeydestä,
eikä voinut vastustaa kehuja ja päätti laulaa ketulle. Avattuaan
suunsa, tippui hampurilainen maahan ketun viereen. Se nappasi sen
tyytyväisenä ja loikki tiehensä.
Myöhemmin kun hampurilainen oli syöty,
sai kettu kumman pistoksen vatsassaan.
“Ai, ai! Mitä se korppi minulle
oikein syötti! Päältä päin täyteläinen leipä, mutta sisältä
rasvaisempi kuin hylkeen nahka! Oi että mahaani ottaa, voisin
mielummin syödä vaikka seitsemän rottaa!” kettu valitti.
jeejee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti